Mm kisoista on kulunut nyt noin viikko. Sinä aikana olen kerinnyt ajattelemaan monenlaista, miksi kisat meni miten meni, mitä olen tehnyt väärin ja kenen syy se on. Olen myös kerrannut elämää ja harjoitteluani ja yrittänyt löytää syitä. Tässä niistä jotain.

   Viimeiset kaksi kauttani ovat ylittäneet odotukseni kaikilla saroilla, olen saavuttanut eyowf kultaa, lukuisia Suomen mestaruuksia ja paljon muuta. Molempia vuosia on edeltänyt onnistunut harjoituskausi. Viimeisin nuorten maajoukkueen mukana. En tainnut sinä aikana olla myöskään kertaakaan kipeänä jos se jostain kertoo...
        Lähdin siis suurin odotuksin tähän kauteen. Keväällä harjoittelin innokkaasti. Lumien sulettua lähdin heti rinkan kanssa vaeltamaan. Taisin siinä tehdä jonkin sortin oman lenkki ennätyksenikin kun meloimme isän kanssa lähes 10 tuntia putkeen. Kesäkuun Norjan reissu meni myös täydellisesti. Harjoittelin todella kovaa. Yli 50 tuntia kahteen viikkoon. Kotiin palattuani olin viikon kotona ennen ylläksen leiriä, jossa tuli taas keräiltyä. Kehossa oli kuormitusta ,sen tunsi, mutta kotona olo taas parani ja kroppa palautui, tästä oli tulossa hyvä vuosi.
     Syksy alkoi lähestyä, olin jo tehnyt muutaman tyhmän valinnan. Olo oli stressaantunut  ja väsynyt, väkisin piti sinne Vuokattiinkin lähteä matolle. Kello pysähtyi aikaan 25minuuttia, maskin takaa näkyi nyrpeitä ilmeitä, viikon päästä pitäisi lähteä Bulgariaan 2000m 3viikoksi ja pojan kroppa on ihan pihalla. Kotona kuitenkin sain onnituneen kovan tehon, reitti ennätys omaan testiin. Sain lähtöluvan ja niin sitä mentiin.
     Ensimmäinen viikko korkealla menee minulta hyvin(paitsi ruoka pahaa), kunnes päätän vetää rentoja juoksu vetoja kentällä ja reisi revähtää, kukaan ei auta, konkkaan huoneeseeni ja menen suihkuun istumaan kylmään. Jääpussin kanssa vietettiin se ilta, mutta seuraavana aamuna lähdin jo rullahiihtämään, nerokasta. Pystyin  hädin tuskin kävelemään ja lähdin rullahiihtämään? Paha sai palkkansa ja kaaduin lenkin puolessa välissä, jalan päälle. Repeämä pahenee ja pitkittyy. Viimeisellä viikolla pääsen taas reenaamaan kunnolla, ainakin yhden reenin. Toisessa reenissä nousee kuume ja sinne meni loppu reissu. Palaan kotiin pettyneenä ja "montussa". Siitä montusta ei pariin viikkoon noustu.

     On alkutalvi matkustan Olokselle. Bulgarian vaikeudet on voitettu hyviä merkkejä on taas ollut. Viikko aikaa oloksen kisoihin, joita odotan itsevarmana. Treenit on kuitenkin kuraa. Väkisin keräilen tunteja, ihan sama miltä tuntuu. Kisat menee sen mukaisesti, ei mitään hajua sijoituksista mutta ne eivät olleet hyviä. Suoraan Ylläkselle, siellä viikko määrää. Olotila on huono ja jollain keinolla saan pakerrettua viikon kasaan. Kotona rauhoitellaan ei vielä kiirettä. Kontionlahden kisoissa ihan hyviä tuloksia. Olen tyytyväinen.
    Jouluun pari viikkoa, elämässä kriisejä. Kroppa reagoi eikä anna nukkua. Uni rytmi 02-9. Ei hyvä. Väsyttää päivällä eikä palaudu yöllä. Lopetan reenaamisen. Kaksi viikkoa ja alkaa tehota. Ei mitään maagista, mutta parempaa. Saarijärvellä tuntuu jo ihan hyvältä ja Vantaalla vielä paremmalta, pääsen sittenkin kuntoon kisoihin! Annan innostuneena jo mitallitoive lausuntoja.
    Kisat tuli, ja kisat meni. Olin statisti, en voinut kuin yrittää kestää sen tuskan mitä kroppa kisassa antoi, eikä se riittänyt mihinkään. Tiedän että venäläiset harjottelee kovemmin. Tiedän myös sen että hyvänä päivänä olisin hiihtänyt mitallille, en voittanut. Kisat kruunasi flussa, jonka johdosta pääsin eilen vasta treenaamaan. Harjoitus motivaatio olisi nyt kova, jos vaan kroppa antaisi myöden.

   Kuuntelin Sotcin kisan selostusta ja Roposta. Hyviä mietteitä, kovin vähän vastauksia. Onko mitään hajua miten meidän pitäisi harjoitella? Kellään? On mulla ajatuksia, se on eri asia toimiiko ne, osaanko aina tehdä ne oikeat valinnat ja reenata sillon kun pitää ja sen verran kun pitää. Ei se mulla siitä jää kiinni paljonko pitää. Reenaisin vaikka kellon ympäri jos pystyisi, muttakun ei pysty.

-Antti