Koivuissa hiirenkorvia, katupölyä ilmassa. Niin ne taitavatkin olla ainoat kevään merkit. Pihassa on vielä yli metri lunta ja hiihtämäänkin on vielä päästy. Olen nyt matkalla kohti Rukaa, tämän talven viimeistä latu taistoa. Viime vuonna vielä mietin että kuka hullu tähän aikaan kisailee, mutta sellainen on ihmisen mieli...
Viime blogin jälkeen paljon on tapahtunut. Olin jo melkein luovuttanut loppukauden suhteen ja aloin reenaamaan normaalisti. Se ehkä pelastikin kaiken. Keho tuntui pitkästä aikaa kohtuu normaalilta vaikken mitään järkevää vastausta saanutkaan aikaiseksi kun kunnosta kysyttiin Lahden maailmancupia varten. Kutsu kuitenkin tuli ja yllätyin jopa itse kuinka ihanalta Lahden mäet tuntuivat. Pitkästä aikaa oli hieno hiihtää kilpaa ja tuntea kipua. Sijoituksesta niissä karkeloissa on turha puhua, mutta 1.20min pistesijaan ei kuulostanut mahdottomalta.
Muistoja liberecistä. Todellinen pöljä päivä, joka jäi nuorten sarjan parhaaksi hiihdokseni.
Viime aikoina harjoitus ohjelmani on ollut kohtuu yksinkertainen, 13-16 tuntia/viikko kevyttä hiihtoa,uintia,juoksua ja paljon hiljaisia kävely lenkkejä päälle. Ei kuulosta kovin kummoiselta kisoihin valmistautumis ohjelmalta, mutta saavutettiin sillä kuitenkin kaksi Suomenmestaruutta ja Lapin cupin voitto. Kontionlahdelle en halunnut lähteä, jäin mieluummin Lappiin nauttimaan hienoista keleistä. Hiihtelin pari reilun kuuden tunnin lenkkiä ja muutaman vähän lyhyemmän. Katselin kisat telkkarista ja kasvatin hiihto nälkääni Rukaa varten.
Tuleva harjoitus kausi on vielä aika levällään, pääsenkö ryhmiin? Miten armeijassa sujuu? Tuleeko loukkaantumisia? Onnistunko harjoittelussa? En suoraan sanoen jaksa asiaa edes miettiä. Menen samalla taktiikalla kun talven kisoissa. Yleensä kysyn perjantaina ,että olenkohan menossa lauantaina johonkin kisoihin? Mitä vähemmän stressiä sen paremmin keskityn olennaiseen.
..vielä 600km jäljellä. Siihen taitaa mahtua muutama poronkusema väliin?
-Antti
| . |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti